Löyhötys

On se vaan kumma, että heti kun pitkällisen pohdinnan jälkeen rohkaistuu perustamaan oman blogin, niin yhtäkkiä tuntuu, ettei aikaa sen päivittämiseen tunnu liikenevän. Viikonloppunakin oli poikkeuksellisen reipas ja puuhastelin kaikkia (koti)hommia. Yleensä huomattava osa viikonlopusta menee pelkkään velttoiluun, laiskotteluun, sohvalla lötköttelyyn yms. Hyviä harrastuksia kyllä nuokin! Meillä on itseasiassa siskon kanssa yleisnimitys kaikelle yllä mainitulle toiminalle: löyhötys. Verbinä: löyhöttää. Voi käyttää myös substantiivina, esim. kysymykseen "Mitäs olit tekemässä?" voi vastata "Ihan perus-löyhö oli menossa."

Pukkasin blogini myös blogilistalle, itsekin kun sen kautta yleensä muitten juttuja luen. Yllättävän vaikeeta oli keksiä luokituksia omalle blogille. Tarjolla olisi ollut vaikka mitä.
Mieluusti olisin ihminen, jonka blogissa käsitellään sellaisia aiheita kuin kehitysyhteistyö tai ilmastonmuutos. Olisin silloin takuulla über-tiedostava ja aktiivinen ihminen. Toisaalta, jos blogini kuuluisi vaikka luokkaan "agility", olisin rusottavaposkinen ulkoilmaihminen, joka harrastaisi tukka ja häntä putkella turrensa kanssa. Virkkuu & neulomus -aiheiset luokat taas kertoisivat, että olen näppäräkätinen ja tarpeen tullen vaatetan vaikka koko suvun. Mutta kun ei. Toissa syksynä aloitettu villapaita odottaa vielä hihaansa ja viime syksynä kansalaisopistossa aloitetut housut on edelleen aika monena kappaleena.

Mutta kun minä useimmiten vaan löyhöttelen (huom! voi käyttää myös tässä muodossa) vapaa-ajallani. Työajasta nyt puhumattakaan!

Olen elämäni poluilla oppinut, että kaikkinaisessa luokittelussa kannattaa pitäytyä valmiissa asiasanastoissa. Tämän opin sisäistäneenä valitsin luokat blogilistalla jo käytössä olevien joukosta.

Tällainen luokitus siitä tuli:

arki - no, sitähän tämä suurimmalta osin tulee olemaan. Sitä paitsi tykkään arkipäivistä, ainakin silloin, kun ne rullaa mukavasti ja voi olla tyytyväinen omaan aherrukseensa.

cool - en ole ihan varma olenko tarpeeksi viilee, mutta kuulostaa ainakin tosi kuulilta.

haahuilu - ominainen elämisen ja olemisen muoto minulle.

huuhaa - sehän on melkein kuin haahuilu, tavut vaan väärin päin! Sitä paitsi elämä ilman huuhaata olisi kuin Patty ilman Selmaa.*

laiskuus - tuon löyhötys alun jälkeen ei kaivanne kommentointia.

historia - tästä saan leipäni ja muut elämisen tarvikkeet.

eskapismi - no, pitihän listalle saada joku sivistyneempikin sana! Ja ehkä tuo historiassa piehtaroiminenkin on jonkinlaista eskapismia. Ja bloggaaminenkin saattaa mennä samaan sarjaan.

tee - maistuu mulle. Mieluiten mustaa teetä sokerilla, kiitos.

Sitten vähän luistin periaatteistani ja kehittelin pari omaa luokkaa:

pöö - sopi jotenkin niin kivasti yhteen kolmikirjaimisen teen (pahus, nyt siihen tuli neljä kirjainta) kanssa. Muutenkin käyttökelpoinen sana.

jestapajepulis - sana, jonka käyttöä olisi syytä laajentaa. Esim. keskustelun päätteeksi voi reippaasti todeta "Jestapajepulis!". Näin keskustelukumppanisi tietää, että olet ymmärtänyt, mistä just jutskailtiin ja, että olet valmis siirtymään sanoista tekoihin. Esim. "Heitettäiskö jo toi joulukuusi pihalle?" "Jestapajepulis!"

Taidan ottaa tukun papereita mukaani ja siirtyä kotiin. Löyhöttelen nääs edelleen töissä.

* Tähän yritin linkata jo edellisessä postauksessa. Jospa nyt toimisi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Patty_Bouvier

Ensimmäinen!

Kauhia!

Heti tuli hirmusia suorituspaineita. Ajattelin, että ihka oman blogin ensimmäisen tekstin pitäisi olla henkevä ja nokkela ja pattymainen. Ja heti suorituspaisetta pukkaa! Loogista lienee aloittaa perusteluilla, miksi. No , siksi kun olen tähän saakka harrastanut vaan tirkistelyä ja satunnaista kommentointia toisten blogeissa. Ja niin kuin tirkistelijöillä kai usein on tapana, viehätyin näkemästäni. Homma näytti niin hauskalta, että sekaan oli päästävä! Kommentointiinkin tulee ihan uutta hohtoa, kun saa siihen nimensä viereen linkin omille sivuille.

Ongelmitta en ole alkuun päässyt. Jostain kumman syystä blogger on sensuroinut blogini nimen, joka on siis 'Aallonharjoja ja pohjakosketuksia'. En käsitä, miksei se näy blogissa, vaikka olen ziljoona kertaa tallentanut sen asetuksiin. Pöh. Sorvasin sen nyt ainakin tuohon sivupalkkiin paremman puutteessa. Mutta jos nimi ei pian suvaitse ilmestyä näytölle, niin minun ja bloggerin yhteinen taival jää lyhyeksi. Jos vaikka uhkailu auttaisi...

Blogin nimeen ei liity mitään erityistä tarinaa. Ajattelin, että tuleva sisältö varmaan sijoittuu noiden aallonharjojen ja pohjamutien välimaastoon. Mutta koska perspektiivini rajoittuu omaan napaan, niin pahimmat myrskyt taitaa kuitenkin riehua siellä vesilasin puolella.

Jännitys tiivistyy, onnistuuko ensimmäisen tekstin julkaiseminen..? Parempi olis tai muuten joudun käymään myrtsinä nukkumaan.

Loppuun vielä paljastus keneltä olen lainannut nimeni:

Ollaan molemmat hehkeitä leidejä, nääs.